Sisällysluettelo
Opi lisää leppäkerttusista!
Leppäkerttu on hyvin suosittu ja laajalle levinnyt ympäri maailmaa. Tämä pieni kuoriainen tuli tunnetuksi punaisesta ruhostaan, jossa on valkoisia palloja, mikä on hyvin tyypillistä. Tätä hyönteistä on kuitenkin satoja lajeja, joilla voi olla mitä erilaisimpia värejä, mikä tekee niistä entistäkin mielenkiintoisempia.
Vaikka leppäkertut ovat suosittuja, monet eivät ymmärrä, miten tärkeitä ne ovat ekosysteemin tasapainon kannalta ja että ne eivät ole niin harmittomia kuin miltä ne näyttävät. Lisäksi leppäkertut ovat ahneita saalistajia, mikä tekee niistä erinomaisia luonnon auttajia. Haluatko tietää lisää leppäkertuista ja siitä, miksi ne ovat tärkeitä ympäristölle? Sitten lue eteenpäin!
Tietolehtinen leppäkertusta
Nyt opit hieman lisää leppäkertujen ominaisuuksista, kuten niiden alkuperästä, ulkonäöstä, ruokavaliosta ja käyttäytymisestä. Saat myös tietää, miksi ne ovat niin tärkeitä luonnolle, ja paljon muuta. Mennäänkö?
Alkuperä ja tieteellinen nimi
Leppäkerttu on tämä kansanomainen nimi, joka itse asiassa edustaa kaikkia Coccinellidae-suvun kovakuoriaishyönteisiä. Näiden hyönteisten joukossa on muun muassa kovakuoriaisia, kovakuoriaisia ja muita eläimiä. Näihin muihin verrattuna leppäkerttuja voi olla paljon pienempiä, sillä ne saavuttavat maksimissaan 1,8 cm:n pituuden.
Coccinellan alkuperästä ei tiedetä paljoakaan, mutta se tunnetaan eri puolilla maailmaa erilaisilla nimillä, joista jotkut viittaavat jumaliin ja uskonnollisiin asioihin, ikään kuin hyönteinen olisi pyhä. Ranskassa sitä kutsutaan esimerkiksi nimellä "bête du Bon Dieu", joka tarkoittaa "Jumalan lemmikkiä".
Visuaaliset ominaisuudet
Eräät leppäkertujen hienoimmista ominaisuuksista ovat niiden fyysiset piirteet ja erityisesti niiden värit. Vaikka ne ovat tulleet tunnetuiksi punaisesta värityksestään, jossa on mustia pisteitä, on olemassa tuhansia muitakin väriyhdistelmiä, jotka tekevät niistä vieläkin kauniimpia.
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Coccinella-lajeja on tuhansia, yli 5 000, ja niiden värit ovat uskomattoman moninaiset. On olemassa täysin punaisia, ruskeita ja oransseja leppäkerttuja sekä keltaisia ja kultaisia.
Joidenkin yllätykseksi leppäkertuilla on myös kaksi paria siipiä, joista toinen peittää toisen. Siipien alapuolella oleva siipi on hyvin ohut ja kalvomainen, ja sitä peittävä siipi on kova ja sitkeä, jota kutsutaan elytraksi.
Luontotyyppi ja maantieteellinen levinneisyys
Nykyisten lajien runsauden vuoksi leppäkerttuja on mahdollista löytää kaikkialta maailmasta. Silti ne ovat yleisempiä pelloilla, koska ne oleskelevat kasveilla ja lehdillä.
Värikkäät viljelykasvit ovat leppäkertujen suosikkeja yrttien ja kukkien lisäksi. Ne pyrkivät myös oleskelemaan siellä, missä on runsaasti kirvoja ja muita tuholaisia, sillä ne ovat niiden suosikkiruokaa. Tämän ominaisuuden vuoksi niitä tavataan viljelijöiden onneksi myös suurissa viljelmissä.
Ruoka
Kuten aiemmin mainittiin, leppäkertut syövät mielellään kirvoja, mikä auttaa suuresti maanviljelijöitä, sillä kirvoja pidetään maatalouden tuholaisina, jotka aiheuttavat suuria vahinkoja.
On arvioitu, että leppäkertut syövät yli 50 kirvasta päivässä, ja ne ovat erinomaisia saalistajia. Lisäksi ne syövät toukkia, siitepölyä, pieniä hyönteisiä ja punkkeja. Jotkin lajit voivat syödä myös kasvien kudosta.
Katso myös: Embuá: katso täydellinen opas, jossa on uteliaisuuksia käärmetäistäKäyttäytyminen
Yleisesti ottaen leppäkertut ovat yksinäisiä eläimiä. Ne elävät jatkuvasti etsien ruokaa, mikä selittää, miksi ne syövät niin paljon kirvoja päivässä. Vaikka leppäkertut ovat hyvin itsenäisiä hyönteisiä, niillä on kuitenkin tapana nukkua talviunessa kaikki yhdessä suojellakseen itseään kylmältä.
Lisäksi leppäkertut elävät noin vuoden, lukuun ottamatta joitakin lajeja, jotka elävät 3 vuotta. Ne, kuten perhosetkin, käyvät läpi metamorfoosin elämänsä aikana.
Elinkaari ja lisääntyminen
Naaras käy lyhyen elämänsä aikana läpi neljä vaihetta. Kaikki alkaa suvuttomalla lisääntymisellä, jota voi tapahtua ympäri vuoden. Naaras voi munia jopa 1 000 munaa yhden lisääntymiskierron aikana. Naaraan munat munitaan kirvoja sisältäviin kasveihin, ja noin viiden päivän kuluttua toukat tulevat ulos ja ovat jo syömässä.
Tämän vaiheen jälkeen toukat syövät ja pysyvät siellä noin 3 viikkoa. Sitten ne lepäävät poikasina, ja noin viikon kuluttua ne kasvavat ja kehittyvät täysikasvuisiksi aikuisiksi leppäkerttuiksi. Sitten ne ovat valmiita syömään ja aloittamaan syklin uudelleen tulevaisuudessa.
Vaikutukset ja ekologinen merkitys
Kuten aiemmin mainittiin, leppäkerttujen rooli ympäristön tasapainottamisessa on suuri, koska ne syövät paljon hyönteisiä. Tämä ei auta vain maanviljelijöitä vaan luontoa yleensä.
Näin ne onnistuvat tasapainottamaan ravintoketjua, sillä syömällä niitä ne hillitsevät sellaisten hyönteisten populaatiota, jotka syövät muille eläimille erittäin tärkeitä kasveja. Tämän lisäksi leppäkerttu toimii myös monien loisten isäntänä.
leppäkerttulajit
Lajeja on satoja ympäri maailmaa, ja jokaisen lajin väriyhdistelmä on käsittämätön. Haluatko tutustua joihinkin näistä lajeista? Tutustu sitten seuraaviin 5 leppäkerttulajiin, jotka tekevät vaikutuksen ensisilmäyksellä.
Seitsemänpilkkuinen leppäkerttu (Coccinella septempunctata)
Leppäkerttu on kotoisin Aasiasta, Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta, mutta nykyään niitä tavataan kaikkialla maailmassa, sillä ne on tuotu moniin maihin tuholaistorjunta-aineiksi.
Tämä laji on muihin lajeihin verrattuna kookas. Aikuisena ne ovat noin 8 mm:n kokoisia. Tämän soikean ruumiin väritys on tavanomainen: punainen, jossa on mustia pisteitä. Yleensä pisteitä on seitsemän, mutta niitä voi olla jopa yhdeksän.
Kahden pisteen leppäkerttu (Adalia bipunctata)
Koko Euroopassa esiintyvä kaksitahuksinen leppälintu on hyvin samankaltainen kuin seitsentahuksinen leppälintu, mutta se on pienempi, 4-5 millimetrin mittainen, ja sen rungossa on vain kaksi täpliä, yksi kummallakin puolella.
Mielenkiintoinen erikoisuus on se, että toisin kuin monilla lajeilla, niillä on värivaihteluita, ja niitä esiintyy myös mustina. Niiden elinikä on 20 päivää.
Täplikäs leppäkerttu (Adalia decempunctata)
Leppäkerttu on maailmassamme hyvin vanha, sillä se on peräisin vuodelta 1758. Sillä on hyvin mielenkiintoinen värivalikoima, ja sitä voi esiintyä punaisena, keltaisena ja oranssina.
Kuten nimestä voi päätellä, tämän leppäkerttusen rungossa on 10 mustaa täpliä. Ne ovat kooltaan 3,5-4,5 millimetriä, ja ne ovat yleisempiä Portugalissa.
Psyllobora vigintiduopunctata (Psyllobora vigintiduopunctata)
Tämä on yksi jo mainituista leppäkerttujen silmiinpistävimmistä! 22-pisteinen leppäkerttu on väriltään kirkkaan keltainen, mikä herättää huomion heti ensi silmäyksellä. 22 pistettä on jaettu 11:een sen siipien kummallakin puolella.
Tämä laji asuu Aasiassa ja Euroopassa, eikä se kumma kyllä ole kuuluisien kirvojen ja selkärangattomien saalistaja yleensä. 22-pistiäinen on riippuvainen kasveista ravinnokseen, sillä se syö niiden kudoksessa kasvavia sieniä.
Musta leppäkerttu (Exochomus quadripustulatus)
Toisin kuin kaikki muut, musta leppäkerttu on nimensä mukaisesti kokonaan musta. Sen koko on yleensä 4-6 mm, ja sen täplien väri vaihtelee punaisesta oranssiin tai keltaiseen.
Mustalla leppäkertulla on kummallista kyllä kaksi pilkunmuotoista pistettä ja kaksi pyöreää. Lisäksi nämä leppäkertut ovat aikuisina myös talvehtimassa.
Kuriositeetteja leppäkerttu
Nyt kun tunnet leppäkerttujen tärkeimmät ominaisuudet, on aika tutustua joihinkin mielenkiintoisiin kuriositeetteihin. Leppäkerttuja ovat sensaatiomaisia eläimiä! Vaikka ne ovat pieniä, niillä on uskomattomia erityispiirteitä, jotka tekevät niistä ainutlaatuisia olentoja.
Lajeja on noin 5 000.
Nykyisten leppäkerttulajien monimuotoisuus on vaikuttava. 350 sukuun jakautuu noin 5 000 lajia, mikä tuo leppäkerttujen ominaisuuksiin suurta moninaisuutta. Värimuutosten lisäksi nämä lajit voivat myös muuttaa ruokavaliotaan. Jotkut lajit voivat syödä kasveja, kun taas suurin osa syö mieluiten kirvoja.
Lisäksi jotkin lajit ovat ihmisille ärsyttävämpiä kuin toiset. Scientific Reports -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan värikkäimmät leppäkerttujen lajit olivat myrkyllisimpiä. Mutta ei hätää, tämä myrkky on ihmiselle vaaratonta ja voi korkeintaan aiheuttaa allergiaa.
Täplien lukumäärä osoittaa lajin
Ne saattavat näyttää pelkiltä koristeilta, mutta leppäkertun kuoressa olevilla luukuilla on suuri merkitys ja merkitys. Luukut ovat harhaanjohtavia, sillä ne näyttävät epäjärjestyneiltä ja vailla erityistä numerointia, mutta asia on täysin päinvastoin.
Täplien määrä ja kuvio osoittavat saalistajalle, minkälaista leppäkerttua se aikoo syödä. Tietty määrä osoittaa, että leppäkerttu on hyvin karvas ja epämiellyttävä, mikä karkottaa saalistajan. Näin ne toimivat myös lajin tunnistamiseen tästä samasta numeroinnista.
Katso myös: Mitä cockatiel syö? Katso parhaat ruoat cockatielille.Ne eivät ole myrkyllisiä, mutta voivat aiheuttaa allergioita.
Monista olemassa olevista leppäkerttulajeista vain harvat niistä voivat aiheuttaa ihmiselle epämiellyttävää ainetta. Yleensä niillä ei ole myrkkyä, joten jos sinua pistetään, älä ole huolissasi.
Nämä pienet hyönteiset eivät levitä minkäänlaisia tauteja eivätkä ole haitallisia ihmisille. Jos sinua purraan, voit saada korkeintaan allergian, mutta ei mitään vakavaa.
Kun niitä uhataan, ne tuottavat kauheaa nestettä, -
Yksi leppäkertun strategioista on päästää kamalaa nestettä, kun se tuntee olevansa vaarassa eli kun se on joutumassa pureskeltavaksi. Tämä kamala maku toimii varoituksena saalistajille, jotta nämä eivät ottaisi riskiä.
Paha ei ole kuitenkaan vain maku. Tämä neste, joka erittyy, kun eläin yrittää pureskella sitä, toimii myös kemiallisena polttoaineena ja voi vahingoittaa eläimen ruoansulatuskanavaa. Lisäksi leppäkertut voivat erittää nestettä, jolla on erittäin voimakas ja paha haju. Ne myös teeskentelevät kuolleita ja lopulta pelottavat saalistajan pois.
Ne vaipuvat talviunille syksyllä ja talvella
Kuten aiemmin mainittiin, leppäkertut ovat itsenäisiä, mutta talvehtivat yhdessä syksyn ja talven aikana. Ne voivat vaeltaa useita kilometrejä löytääkseen suuren ryhmän ja suojellakseen itseään kylmältä. Ne pysyttelevät yleensä kivillä, kasveilla ja luolissa.
Tämän horroksen aikana leppäkertut eivät ainoastaan suojaa itseään, vaan ne voivat myös löytää mahdollisia kumppaneita parittelurituaalia varten. Tänä aikana naaraat vapauttavat feromonia, joka saa urokset lähestymään niitä.
Ne voivat olla kannibaaleja
Jos ruoka on jollakin tavalla puutteellista, leppäkertut voivat yllättäen harjoittaa kannibalismia. Ne pyrkivät syömään sitä, mitä on helpompi pureskella. Jos ruoka on puutteellista, ne siis syövät oman perheensä munia, toukkia tai poikasia. Näin voi tapahtua myös silloin, kun niiden ruoka on vähissä, jolloin ne harjoittavat kannibalismia jo nyt, jotteivät joudu nälkään tulevaisuudessa.
Leppäkerttuset ovat pörröisiä ja vahvoja hyönteisiä -
Kuten tämän artikkelin aikana voitte nähdä, leppäkerttuja ei ole niitä harmittomia eläimiä, joita yleensä ajattelemme. Vaikka ne ovat todella söpöjä hyönteisiä, joilla on monipuolinen väritys, leppäkerttuja ovat erinomaisia saalistajia, jotka eliminoivat tuhansia maatalouden tuholaisia vuodessa. Kyltymättömän nälkänsä ansiosta leppäkerttu ei ainoastaan tuo tasapainoa luontoon ja ravintoketjuun, vaan auttaa myös maanviljelijöitä tekemääneliminoida suuret tuholaiset, jotka aiheuttavat paljon vahinkoa vuoden aikana.
Lisäksi leppäkertut osaavat myös suojella itseään erittäin hyvin! Niillä on puolustusmekanismi, joka vaihtelee täplien kuvioinnista ja määrästä erittyvään nesteeseen, joka voi olla hyvin epämiellyttävää niiden saalistajille. Jos siis törmäät leppäkerttuun, ihaile sitä ja jatka matkaa eteenpäin, sillä ne auttavat meitä pitämään ympäristön tasapainossa.
